Päätin alkaa kirjoittamaan ajatuksiani ylös, koska tiedän, että paljon on asioita, joita mun täytyy käsitellä. Paljon pohdittavaa ja selvitettävää.

Olen alkoholistiperheestä ja itsekään en ole koskaan kuppiin sylkenyt. Itseasiassa nuoruusvuodet olivat melko hurjia; pitkää biletystä ja viinanhuuruisia viikonloppuja. Kotoota opin tavan ronskiin juomiseen ja monen vääristyneen käyttäytymismallin.

Joitakin vuosia sitten aloin löytämään itseni yhä useammin hieman ahdistavista, joskus pelottavistakin tilanteista. Tilanteista, joissa olisi voinut käydä todella hullusti -viinan vuoksi. Muistan jo silloin päättäneeni usein, että nyt saa riittää. "En enää koskaan juo" ...paitsi seuraavalla kerralla. Nämä lupaukset kestivät aina vain niin kauan kunnes morkkis edellisestä juomingista ja toilailusta oli unohdettu.

Kun tapasin nykyisen mieheni, olin pitkään juomatta. En uskaltanut näyttää "todellista" karvaani. Uskoin, että voisin muuttua. Paljon onkin muuttunut vuosien saatossa ja hillitsen juomiseni -useimmiten. Mutta silloin tällöin tapahtuu ylilyöntejä. Harvoin, mutta en haluaisi niitä harvojakaan tapauksia enää. Siksi hakeuduin hoitoon ja aloitin tämän blogin. Terapia tekee hyvää -jutella näistä asioista jollekin, mutta tunti kerran muutamassa viikossa ei riitä käsittelemään kaikkia niitä asioita, joita minun ehkä pitäisi käsitellä.

Se, että tapasin mieheni ja olin pitkään juomatta, sain minut kuitenkin huomaamaan, että elämänlaatu nousi huomattavasti. Tästä on ollut apua juomisen vähentämisessä noin ylipäänsä. Tervetuloa seuraamaan matkaani selväpäiseksi.